Halki avaruuden toit
kauniin valon kirkkauden
Ei sydämeni vaipunutkaan tuskaan
sure ei se enää milloinkaan
Suuren avaruuden voitin
huolet murheet itsesäälin
Kyde ei nyt pimeys laisinkaan
luonasi kun olen ainiaan
Kirjoitettu oli kirjaan
että sua odotan
tähdenlennon verran annoit aikaa
ankkuiroida sadun satamaan
Nyt kun vierelläsi kuljen
seuraan sua galaksiin
Missä unohtaa voi kaikki murheet
nukahtaa ja jäädä unelmiin