Alku
Askel Lähempänä Saatanaa
kun tuomiopäivän kellot soivat
kerta jälkeen toisensa
niin vanhat kuin nuoretkin syövät
viimeisen ehtoollisensa
helvetissä on teille aina tilaa
kun taivas palaa ja portit kaatuvat
suu ja silmät täynnä kuumaa tuhkaa
viimeinen rukous kun talot sortuvat
tappakaa itsenne
kuolema pelastaa
tartu veitseen, aseeseen
askel lähempänä saatanaa
liekkien ja varjojen keskellä
kohti ainoaa valon lähdettä
joka tällä kauhun hetkellä
on peräisin herramme silmästä
kun kaviot murskaavat kallosi
teiden peityttyä raatoihin
jos ei jo kuollut, jumalasi itkisi
lyötynä häpeän rautoihin
Kunnia Herralle, Kuninkaalle
kunnia herralle kuninkaalle
mestarillemme istuimellaan
hänen olkoon valtakunta
ikuisesti päällä maan
yhden herran opissa
ihmisellä on paikkansa
sielunruokaa sodanjanoon
murhaajalle aikansa
lisää verta saatanalle
kalloja hänen holveikseen
lisää verta saatanalle
luita hänen linnakseen
vala pedolle, valtiaalle
pimeydelle, sen ruhtinaalle
vala vihan tien valinnalle
lupaustensa pitäjälle
lisää verta saatanalle
hänen ylistyksekseen
lisää verta saatanalle
verta hänen kunniakseen
Kuolema Kuoleman Jälkeen
kuolema kuoleman jälkeen
kurja haaska ristillään
valheet kukoistavat hänen vuokseen
lapset kastetaan kärsimään
vailla vapautta valita itse
mihin elämänsä uskoa
sanotaan, tieto lisää valtaa
tieto mielen vapauttaa
sysätkää kristus syrjään
syöpäläinen historiaan
kurja kuningas juutalaisten
ojan pohjalle haisemaan
turvonnut ja kelluva raato
lailla rottien toivottu
yhä mätänevä jehova
unohdetty ja haudattu
kohti huomista avoimin silmin
ilman sokaisevaa uskoa
betlehemin äpäräpoikaan
hänen lupaukseensa rauhasta
kuolema kuoleman jälkeen
kun hänen toivonsa kiistetään
kuolema kuoleman jälkeen
linnunpelätti ristillään
Yhdeksäs Portti
olen nähnyt mustan unen
katsoessani liekkeihin
kynttilöiden loimutessa
transsiin vajonneena, etsien
varjoista ottaen muotonsa
näin hahmojen liikkuvan
näin ja kuulin heidän kuiskivan
paljastaen kasvonsa
katseet täynnä kylmää vihaa
jäinen tuli silmissään
olin turta ja vangittuna
pakotettuna viipymään
herätessäni tunsin edelleen
heidän jäisen läsnäolonsa
tunsin kaipuuta palata sinne
joka hetki uudelleen
liekkien ja unen portti
vaatii uuden avaimen
lunastan sen verelläni
avaan kuolemallani
Ei Aikaa Kyyneleille
ei enää aikaa kyyneleille
hautajaisten suruille
ihmiskunnan huomiselle
köysi kiristyy tiukemmalle
enemmän riemua roviolla
kuin lapsen ensiäänistä
palavien ruumiiden löyhkä
tervehtii joka ihmistä
sodanjano ruokkii ja ruoskii
veren makuun päässeitä
tuhat murhaa, veri virtaa
lopun ajan enteitä
kumaramme kuoleman herraa
vala hänen huoneelleen
kristuksenne on turha muisto
syljen hänen ristilleen
Kärsimyksin Vuoltu Hänen Valittuna Äänenään
kun tuhka ryöppyää taivaalle
syvältä helvetin uumenista
kun varjot nousevat raiskaten
pyhät symbolit valosta
kun pappi saa verta juodakseen
omien lastensa kurkuista
kun savu katoaa pimeyteen
palavan kirkon raunioista
kun maa on jäätynyt ikuisesti
pimeyden purkaessa raivoaan
kun enkelit kuolevat tuhannesti
kerran palvelleina jumalaa
kun mikään kärsimys ei vapauta
ihmistä maallisesta piinastaan
kun kerran langenneena herramme
ei enään koskaan luovuta kruunuaan
mestarimme opetukset saavat äänen uuden
Hänen filosofiansa uuden tilaisuuden
ihmisyyttä rakastava usko jeesukseenne
poljettuna mutaan, maahan lankee kyyneleenne
Aamutähden Pyhimys
kuu on täydessä loistossaan
talvinen ja kolkon kylmä
lunastus hänen kasteessaan
rituaalin sinetöimä
palvelen mustaa liekkiä
salaisuuksien näyttäjää
aamuntähteä tieni yllä
turhan toivon niittäjää
pyhittääkseni suuren työni
annan kaikkeni hänelle
hän on valo ja varjo
tarkoitus elämälleni
hänessä on totuus ja tieto
kosto vailla nöyryyttä
herra, olen mieluummin orjasi
kuin syleilen jeesusta
Pala Tai Palvele
herramme tahto ja sana
näkymätön valtakunta
saalistamme vaanien
ihmisyyden keskellä
suru murtaa sydämenne
viha raiskaa sielunne
hetki hetkeltä sotarummut
yhä lähempänä kotejanne
voitte hylätä kaiken toivon
herramme eteen langeten
palakaa tai palvelkaa
mustan liekin jumalaa
Ota Omaksesi, Luoksesi
tunnen voimani, tunnen valtani
ahnas kuolema jo odottaa
kyltymättömänä, lopen kyllästyneenä
heikon lihan makuun ja löyhkään
herra, tämä ruumis
on aikansa palvellut
ota omaksesi, luoksesi
sinulle vihitty sieluni
vie kaikki joka muistuttaa
tästä elämästä...
anna liekkien puhdistaa
minut ihmisyydestä
niele sydämeni
kun se vielä sykkii
sen viimeinen isku
kuulukoon nielussasi
sillä sen ääni kaikuu
ylistystä herralleen
kuoleman kohdusta
olen syntyvä uudelleen