Viha Ja Viikate
Sanat, ikuisuus
Suonissani kaipauksen kohina
Katseet, avaruus
Mielelläni tyhjyyden tarina
Tunteet, ne kertovat
Kohtalon käskyt täyttävät
Voimat, niin mahtavat
Tietänsä meille näyttävät
Takeet, lupaus
Puukkona syvällä selässä
Valat ja vannojat
Aina askeleen arkea perässä
Arvet, vielä avoimet
Aika juurtaa syvälle ihossa
Kosto, tuska suloinen
Kärsimys vuosien vihassa
Ars Laternarum
Iltaan jokaiseen
Saa lämmön vieraakseen
Paikkaan entiseen
Saa liekin seurakseen
Tornin pimeään
Tuo kolkon hämärän
Luokseen etsimään
Saa vanhan ystävän
Sivut kirjojen
Saa jälleen elämään
Loitsun piirtojen
Saa mieleen siirtymään
Näyttää mysteerin
Ja turhan paljastaa
Antaa avaimen
Ja käyttöön valjastaa
Sydän sylissään
Ja lasi kaapunaan
Rautaa sänkynään
Ja rautaa huppunaan
Aina mykkänä
Ja silti tulvillaan
Tarinoita näinä
Elon tunteinaan
Mustasiipinen
Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...
Öinen satama on
tuskin koskaan hiljaa
Silti kuulin vain ne
sanat, niiden tuojaa
Kaksi nuorta oksaa
saman vanhan puun
Meren tuuli vihmoo
syksyn kylmyydellään
Silti tunsin vain sen
lämmön lähimmillään
Kaksi nuorta oksaa
unohtaen kaiken muun
[Chorus:]
(Kunnes)
saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...
Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...
Tähtipaimen, kuu,
ei noussut ollenkaan
Mustasiipinen toi
kajon mukanaan
Kaksi nuorta vesaa
saman vanhan puun
Kuningatar astuu jälleen
metsän vapauteen
Näkee puisen vanhuksen
ja uuden ennusteen
Kaksi nuorta vesaa
unohtaen kaiken muun
[Bridge:]
Kehto kantaa kultaa,
kuihtuneita lehtiä
Humus tuoksuu,
aika seuraa verijälkiä
Sanoin voideltu on
lumous kestämään
Etäisyyden tähtiin,
täältä riittämään
[Chorus:]
(Kunnes)
saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...