Valkeneva aamu, anna kun huokaan
Kokoan aatteet, katseilta suojaan
Toivo on polulla otettu askel, metsikön kuiskiva rauha
Hiljaa painaudun kiveä vasten
Sanat turhat ei painoihin auta
Nosta mut etten kehääni kierrä
Pimeyteen peitä haurasta mieltä
Toivo on kadulta lakaistu lehti, lupa varjoissa aikani seistä
Lohdun sivelyn jakava hetki, kun olet vahvempi meistä
Et väkisin yritä varjojain muuttaa
Voin turvassa hengähtää