Herään pimeestä huoneesta kello kahdeksan illalla
Rukoilen Jumalalta anna mulle joku jonka kanssa olla
En jaksa enää kattoo, taikka, haluun jotai oikeeta
Havahdun omiin huokauksiini ja muistan että mäkin oon vielä olemassa
Kun tuhahdan, tai aivastan, voin olla varma, että en leiju, vaan, avaruudessa
Oonhan mä oikee?
Oonhan mä lihaa?
Onhan mulla sielu?
Miten mua voi mua säilyttää, yksin, tässä laatikossa?
Joo oon tällä samalla planeetalla sun kanssasi
Mutta tuntuu niinkuin olisin miljoonan kilometrin päässä kaikista
Koska milloin elämän tarkoituksesta tuli kaikki muu paitsi me, toisemme?
Se meillä on hetken, mutta minä ja materia meillä on aina
Kunnes meiltä loppuu aika
Joten pidä musta kiinni
Niin pidän susta kiinni
Siinä on yhteys, kaikki mitä tarvitsen
Hyvään elämään
Oonhan mä oikee?
Oonhan mä lihaa?
Onhan mulla sielu?
Miten mua voi mua säilyttää, yksin, tässä laatikossa?
Rakas jumala, maailma on kylmä
Ihmiset kylmempiä, entistäkin etäisempiä
Jos ne tietäs susta
Että kuka oot
Että mihin pystyt, ehkä oltas jotain muuta
Joten mä pyydän sulta, nytten kuule mua
Näytä niille ittes, vedä niitä puolees
Ettei kukaan meistä, jäisi yksin tänne
Että kaikki meistä, pelastuisi
(Että kaikki meistä pelastuisi)
Ja niinkuin kevään ensi rakeet
Ropisee vasten mun ihoo
Näin menetän siskoja, näin menetän veljiä
Ja niinkuin kesän ensi rakeet
Ropisee ja sulaa miljoonittain jokeen
Näin ihmisiä kuolee
Mutta osa vain pelastuu
Mutta Tenho, osa vain pelastuu