kun aika on täysi
läpikuultava kuu
ja aaltojen leikki
kasvoille heijastuu
ilta käy huoneen poikki
kynttilän sammutan
ja ikkunan ruutuun
mietteeni asetan
oisitko hän
oisitko tuuli
jonka mä perhosen siivillä kuljin
oisitko hän
oisitko myrskytuikku loistava
oisitko hän
oisitko polku erämaassa
kun levähdän täällä
uni käy huoneeseen
ja enkelten siivet
seiniä hivelee
ja turhaksi käyvät
sanat vain helinää
kun lepäämme täällä
olennainen vain jää