Vitsaus - III Lyrics

Maaperä allani muistaa joka ainoan askeleen
Vanhan varren, nuoren vesan, kaiken kasvaneen kuolemaan
Niin suurena monet seisoi, vähätpä heistä välitit
Elämää hylkivän enteen, vanhuksen näit jo versossa

Kuten kuu vei eilispäivän historian syvään hautaan
Jätti aika jalkoihinsa jokaisen eilen eläneen
Lukemattomat lahot luut haurastuvat huomassasi
Kunnes tomu kätkee alleen hautaan hakatut nimensä

Merkityksettömät muistot ainoana aarteenansa
Katsot kuinka kaikki kulkee aarteen antaakseen sinulle
Hiljaa hiekka tuhkanharmaa peittää polun ajatusten
Loisto aarteen arvottoman illan hämärään häviää

Raskaat painot riippuvuuden jokaiseen päivään joutavaan
Mitätöntä mieltä kiehtoo, sakean myrkyn sekoittaa
Kadotukseen koottu kaikkeus pilkkaa taakkansa painoja
Polvillensa painunutta epätoivoa edessään

Tunnit ovat tulleet täyteen, päivä päivältä paenneet
Kalpeat uurteiset kasvot katkera kyynel kastelee
Elämän epäjumala sylistään syöksee pimeyteen
Tähän samaan synkkään paikkaan johdat lopulta jokaisen