Vitsaus - II Lyrics

Maan korvessa kulki tiensä kipu, kärsimys kannoillaan
Pimeän laakson polkuja pelko piinaten aatostaan
Houreineen yön huomaan hukkui, vaipui vainajaa vartomaan
Vailla opasta ontuen koruttomaan kuolemaansa

Ei sääliä, ei suopeutta, ei lunastajaa lupausten
Loisto ristin laskee hautaan lohduttomaan, loputtomaan

Epätoivo teki työnsä, syöpyi sisimpään eksyneen
Houreet horjumaan sai mielen, alistumaan ankeuteensa
Pahaenteisenä pimeys piiritti pelon piinaaman
Suotta etsi sokein silmin katseellaan yhä Kristusta

Vain suunnaton viha valvoi, vaani vaivaista varjoistaan
Ei sääliä, ei suopeutta, rakkautta ristiin naulitun

Itke, lapsi Taivaan Isän, Herra on sinut hyljännyt
Siunaajasi sinut petti, houreesi sinut häpäisi
Ei Kristus kuolemallansa vienyt sinusta syntiä
Hän, herrasi, on hengetön, mitätön ja kuollut muisto

Ilman isääsi ikeesi liian raskas on raahata
Missä onkaan messiaasi kaivatessasi kaitsijaa
Varjele ei "vapahtaja" sinua työltä Saatanan

Ei sääliä, ei suopeutta, myötämieltä typerälle
Liha laupiaan on määrä murheineen maahan polkea

Ruhjottuna, ruoskittuna herraansa viimein herjaten
Hurmeen vuotaessa hankeen ymmärsi pyhän petoksen