Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.
Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:
Minäminäminąminäminäminäminą
Minäminäminąminäminäminäminą
Minäminäminąminäminäminäminą
Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja.
Korkeimman kummun koonnut on voittaja
Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia
mainen, katoava kunnia
Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen
(Toista:)
Minäminäminąminäminäminäminą
Minäminäminąminäminäminäminą
Minäminäminąminäminäminäminą
Mitä siitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!