Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvistäen paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny ämmä pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee vielä kaatumaan, ja katumaan, että edes sattui syntymään.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään!
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset.
Kuolet, jollet näkemyksiään jaa.
Vaan sinäkin rankka ankka vielä vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko hätkähtää, vain höyheniä ilmaan jää leijumaan.
Näin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdään kunniaa.
Ja suurin älypää muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu päivä koitti.
Johtaja-ankka lähtökäskyn konekiväärillä soitti
soitti. Höyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tietäen työn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti pääsi tulivoima.
Taisi irti päästä koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi enää tantereella raahautui viime voimillaan.
Se räjäytti reiäin vihollismuuriin,
ja jäi näkyä katsomaan.
Se kyräillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni näytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkkiä pui.
Se silmänsä loi ylös taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Mies! Mies! Miees!
Rankat Ankat Video (MV)
Yup - Rankat Ankat Lyrics
We currently do not have these lyrics.
If you would like to submit them, please use the form below.
We currently do not have these lyrics.
If you would like to submit them, please use the form below.
Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvistäen paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny ämmä pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee vielä kaatumaan, ja katumaan, että edes sattui syntymään.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään!
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset.
Kuolet, jollet näkemyksiään jaa.
Vaan sinäkin rankka ankka vielä vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko hätkähtää, vain höyheniä ilmaan jää leijumaan.
Näin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdään kunniaa.
Ja suurin älypää muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu päivä koitti.
Johtaja-ankka lähtökäskyn konekiväärillä soitti
soitti. Höyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tietäen työn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti pääsi tulivoima.
Taisi irti päästä koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi enää tantereella raahautui viime voimillaan.
Se räjäytti reiäin vihollismuuriin,
ja jäi näkyä katsomaan.
Se kyräillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni näytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkkiä pui.
Se silmänsä loi ylös taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Mies! Mies! Miees!
ja irvistäen paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny ämmä pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee vielä kaatumaan, ja katumaan, että edes sattui syntymään.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään!
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset.
Kuolet, jollet näkemyksiään jaa.
Vaan sinäkin rankka ankka vielä vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko hätkähtää, vain höyheniä ilmaan jää leijumaan.
Näin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdään kunniaa.
Ja suurin älypää muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille että minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu päivä koitti.
Johtaja-ankka lähtökäskyn konekiväärillä soitti
soitti. Höyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tietäen työn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti pääsi tulivoima.
Taisi irti päästä koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi enää tantereella raahautui viime voimillaan.
Se räjäytti reiäin vihollismuuriin,
ja jäi näkyä katsomaan.
Se kyräillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni näytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkkiä pui.
Se silmänsä loi ylös taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Minä olen mies!
Mies! Mies! Miees!