Ei enää ole mitään neuvoteltavaa.
Ei seliteltävää, ei puolusteltavaa.
Kun joskus haarautuu se valittukin tie.
Eri suuntiin kohtalo vain meitä vie.
Valokuvat haalistuneet kertoo sen.
Me keitä oltiin ja ne hetket rakkauden.
Ja vaikka taakse kuvien me emme nää.
Tiedämme, se oli täyttä elämää.
Vuodet väistyy, eikä niistä kiinni saa.
Kaikki tässä on, muu vain kuvitelmaa.
Me rakastumme itseemme ja elämään.
Kunnes vajoamme tyhjään (...?)
Mieli etsii jotain suurta suurempaa.
Jonka kohta myydä voi tai unohtaa.
Ja jälkeen taistelunkin juuri tauonneen.
Pahan piiloista se alkaa uudelleen.
Elämä on suuri rauhan sopivuus.
Jostain jälkeen jää vain allekirjoitus.
Ja lapsi pelkää jossakin kun ilta on.
Liekki myrskyn alla orpo (...?)