Peltomaisemat edessä siintää
Piirtää mieleeni kuvan tietä hetken enää riittää
Vuodet vierineet viime vierailusta
Silti joka mutkan tältä tieltä minä muistan
Tästä kohtaa silloin juostiin kilpaa
Kanssa veljieni vasten laskeutuvaa iltaa
Heidän perään jäin kerta toisensa jälkeen
Tien päähän käännyn ja näen kotini jälleen
Ja muistot mun silmiini tulvii
Niiden äärelle seisahdun
Noissa seinissä nuoruuden kuulen
Hetkeksi palaan taas kotioloihin
Pöydän ääressä äitiä kiitän
Siitä kun hän kertoi aina kuinka tällaisena riitän
Pihatöissä taas isääni autan
Ennen tuntui noissa töissä aina kesti liian kauan
Tuohon metsään silloin juoksin piiloon
Huusin: "Tänne muutan enkä tule ulos moneen viikkoon"
Aina palasin parin minuutin jälkeen
Takapihan keinussa sille nauramme jälleen
Ja muistot mun silmiini tulvii
Niiden äärelle seisahdun
Noissa seinissä nuoruuden kuulen
Hetkeksi palaan taas kotioloihin
Kiitollinen tästä pienestä talosta
Jota olen saanut kodiksi kutsua
Tänne ilo on aina palata
Hetki pihanurmella istua
Ja tuntea
Kun muistot mun silmiini tulvii
Niiden äärelle seisahdun
Noissa seinissä nuoruuden kuulen
Hetkeksi palaan taas kotioloihin
Hetkeksi palaan taas kotioloihin